Kategoria: Vaurastumisen psykologia

Vaurastumiseen on olemassa kaava. Tämä kaava kertoo, miten tulee toimia, jos haluaa vaurastua. Kiinnostaisiko tietää, miten tuo kaava menee?

Kaava on yksinkertainen. Toteuttaminen sitten jo vaatiikin kovaa työtä.

Vaurastumisen kaava menee näin:

Aikaansaa ylijäämäinen talous. Kuluta siis vähemmän, kuin ansaitset, jolloin kulujen jälkeen jää vielä jäljelle jotain. Sijoita erotus korkoa korolle -periaatteella niin kauan, että elät sijoitustesi tuotoilla unelmiesi elämää.

Danske Bank teki katugallupin vuonna 2010 ja pysäytteli ihmisiä kysyen taloustermejä ja niiden merkitystä. 51 % ihmisistä ei tiennyt, mikä on korko.

Vaurastumisen kaavassa tämä vieras sana on mainittu kaksi kertaa peräkkäin, joten ei ihme, että vaurastuminen on hieman hankalaa.

Pureskellaanpa tuota kaavaa hieman auki. Kaavassa on muutama komponentti, joihin täytyy kiinnittää huomiota.

Miten ensinnäkin se oma talous saadaan ylijäämäiseksi, eli tulot suuremmiksi kuin menot?

Toinen osa on tietenkin tuo korkoa korolle.

Kolmanneksi erotus pitää sijoittaa.

Neljäs komponentti on unelmien elämä. Sitä varten pitää olla tavoitteet, jotta tietää, millaista unelmien elämä on. On tunnettava omat numerot, jotta voidaan laskea, mitä unelmiesi elämä maksaa.

Jotta voimme vaikuttaa talouteen, meidän täytyy tietää lähtöpiste. Tilanne on samankaltainen, kuin auton navigaattorissa. Näissä laitteissahan on kaikki kartat sisällä ja voit kirjoittaa, että haluat päästä vaikkapa Eerikinkadulle Turkuun. Mikäli laite ei saa satelliittiyhteyttä, eli ei tiedä missä olet nyt, se ei voi mitenkään neuvoa reittiä määränpäähän.

Tästä syystä lähtötiedot täytyy olla tiedossa. Omat numerot pitää tuntea. Omien numeroiden läpikäyminen on monesti vastenmielistä, koska numerot eivät valehtele. Numerosi eivät todennäköisesti kerro sitä, mitä niiden haluaisit kertovan, vaan sen, miten asiat oikeasti ovat. Onko sitä Visa-lainaa 500 € vai 1500 €? Tästä syystä ihmiset välttelevät omien numeroidensa tutkimista.

Rahaan ja talouteen liittyviä persoonallisuuksia on kaiken kaikkiaan kuusi. Yksi niistä on välttelijä. Hän toimii siten, että kun postista tulee lasku, se laitetaan piirongin ylälaatikkoon ja laatikko kiinni. Nyt kun tuo lasku ei ole näkösällä, sitä ikään kuin ei ole tullutkaan.

Kaavassa on reuna-arvona myös unelmien elämä. Se on syy siihen, miksi vaurastutaan. Pitää siis tietää, millaista tuo unelmien elämä on. Kovin moni ei ole miettinyt tuota kovinkaan tarkasti. Usein ajatellaan, että unelmien elämä on jotain hienoa ja mukavaa.

Kuvitellaan, että pysäytellään kadulla palkansaajia ja kysytään, millaiset olisivat heidän mielestään hyvät tulot. Vastaukseksi tulee usein, että tuhat euroa enemmän, kuin tällä hetkellä. Mitä vastaavat vaurastuneet henkilöt, joilla on jo monta miljoonaa kasassa ja jotka tekevät edelleen sijoituksia? Vastaukseksi saadaan, että seuraavan miljoonan jälkeen.

Näissä molemmissa tavoitteissa on sama ongelma. Tavoitetta ei koskaan saavuteta. Se menee edeltä karkuun koko ajan. Tämä on monesti myös yksi niistä syitä, miksi ihmiset eivät menesty – he tähtäävät liikkuvaan maaliin.

Tavoitteiden pitää olla aikataulutettuja, mitattavissa olevia ja tarkkoja.

Mikäli haluaa vaikkapa hienon auton, täytyy osata kirjoittaa, mikä on hieno auto. On ihan ok, jos tulee uudempi ja hienompi malli. Auton voi vaihtaa.

Tavoitteen juju on siinä, että se on mitattava: väri, malli, hevosvoimat, vanteet, jne. Tämän jälkeen myös tiedämme, mitä se maksaa. Tämäkin on tärkeä tieto.

Mikäli tavoitteena on tehdä hienoja matkoja, pitää matkatoimiston esitteestä katsoa, mihin niitä hienoja matkoja tehdään ja mitä tuollainen hieno matka maksaa.

Tällöin pystytään laskemaan, paljonko rahaa tarvitaan ja missä ajassa se on tehtävissä. Ylipäätänsä: millaista unelmien elämä on ja mitä sellainen elämä maksaa.

Varasuunnitelma-nimisen työkalun löydät Varapuun sivuilta osiosta ”Työkalut”.

Lue lisää:

Vaurastumisen psykologia osa 1:  Miten tuloksia saavutetaan? 

Vaurastumisen psykologia osa 2: Syyn ja seurauksen laki

Vaurastumisen psykologia osa 3: Tietoinen mieli ja alitajunta

Vaurastumisen psykologia osa 4: Kolme tapaa, joilla meidät on ohjelmoitu 

Viimeisimmissä kirjoituksissa olemme käyneet läpi, miten alitajuntamme vaikuttaa rahankäyttöömme. Alitajuntamme muodostuu ohjelmoinnistamme ja tässä blogissa käsittelemme erilaisia ohjelmointitapoja, jotta tämä asia nousisi tietoisuuteesi. Mitkä asiat vaikuttavat uskomuksiimme, käyttäytymiseemme ja alitajuntaamme? Kun seuraavan kerran törmäät johonkin ohjelmointitapaan, voit olla hereillä ja tutkailla asiaa.

Ensimmäiseksi, meitä on ohjelmoitu verbaalisesti eli siten, mitä olemme kuulleet. Kun jatkossa kuuntelet muiden puhuvan rahasta, voit miettiä, millaisia uskomuksia hänellä on rahasta. Elääkö hän niukkuuden vai yltäkylläisyyden kautta? Onko rahan puute ongelma vai onko rahan puute rahaongelma? Itse asiassa rahan puute on enemmän käyttäytymisongelma, kuin taloustieteellinen ongelma.

Toiseksi, olemme ohjelmoituneet mallintamalla. Lapsilla alitajunta toimii siten, että heillä ei muutamaan ensimmäiseen vuoteen ole tietoisen mielen suomaa suodatusta. Ei lapsi osaa verrata, puhuuko vanhempi hänelle totta. Malli otetaan vanhemmilta ja toimitaan siten.

Evoluution kehitys on varmasti mennyt sillä tavalla, että maailmankaikkeuden ensimmäinen pulu on syntynyt Porin Jazzeille. Se on katsellut ympärilleen ja huomannut, miten porukka kuuntelee musiikkia – ja pulukin on ruvennut nykimään kaulaansa. Monesti ympäristöstä katsotaan, miten pitää toimia.

Alitajunta ei ymmärrä kieltosanoja, se vastaanottaa käskyjä.

Meillä aikuisilla käskyjä syöttää tietoinen mieli. Lapsilla suodatus on vähäisempää tietoisen mielen kohdalla eli lapset kuulevat ja mallintavat meitä aikuisia. 

Jos sinulla on lapsia, jotka sanovat, että haluaisivat tiskata ruokailun jälkeen, kannattaa miettiä tarkasti, mitä vastaa. Ei esimerkiksi kannata sanoa: ”Ne ovat meidän parhaat astiat. Älä vain riko niitä.” Alitajunta poimii viestistä käskyosan ilman kieltoja. Tässä lauseessa se on: ”riko niitä”. Aivan samoin tapahtuu polkupyörällä ajamaan opeteltaessa. Lause: ”Älä sitten vain aja tuota aitaa päin, muuttuu alitajunnassa käskyksi – ilman kieltosanoja.

Meille aikuisilla voi tapahtua niin, että tulet kotiin, laitat avaimet lipaston päälle ja mietit samalla, että toivottavasti en unohda mihin laitoin avaimet. Alitajuntasi kuulee komennon – ilman kieltosanoja – ja avaimet ovat hukassa.

Hyvä tapa muistaa avainten paikka on laskea ne siihen lipaston päälle, katsoa avainnippua ja kuvitella niiden räjähtävän. Tähän räjähdysmielikuvaan on sitten helpompi palata, kun miettii missä ne avaimet oikein olivat. Ai niin, meidän eteisemmehän räjähti. Ne ovat varmaan jossain sielläpäin.

Mallintamalla alitajuntaan on mennyt paljon ohjelmaa. Nyt on kyse vain siitä, millainen ohjelma meillä on, mitä tuloksia haluamme ja miten tuota ohjelmaa muutetaan, jotta halutut tulokset saavutetaan. Joku haluaa helikopterin, joku toinen Järvisen murtomaasukset. Ei ole minun, eikä kenenkään muunkaan asia arvioida, mitä tuloksia kukin haluaa. Tärkeintä on ymmärtää ohjelmoida eli päivittää alitajuntaansa.

Kolmas tapa ohjelmointiimme on erityiset tapahtumat. Jotkut ihmiset ovat jopa valmiita tappamaan rahan takia. Jotkut voivat tappaa itsensä menettäessään omaisuutensa. En kannata pysyvää ratkaisua tilapäiseen ongelmaan. Se ei ole ollenkaan hyvä juttu. Mikäli näin kuitenkin on jollekin tapahtunut, on tällä kyseisellä henkilöllä ollut erityinen tapahtuma. Kartano maineineen on hävitty korttipelissä tai takametsät on ryypätty sileäksi. Jollakulla tapahtumat voi olla hieman kevyempiä, kuten konkurssi tai lottovoitto. Tilanne voi olla myös sellainen, että joku lähipiirissä on perustanut yrityksen ja menestynytkin hyvin. Saatu raha on antanut mahdollisuuden epämiellyttäväänkin näyttämiseen ja kuulumiseen. Tällaista voi tapahtua silloin, kun rikastuminen on tapahtunut nopeasti.

Omilla ansioillaan rikastuneet eroavat lottovoittajista arvomaailmaltaan. Äkkirikastumisen mukana ei tule mitään työkaluja rahan hallintaan. Omilla ansioilla rikastuneet ovat saavuttaneet, välillä hävinneet ja taas saavuttaneet uudestaan.

Tarina pikkutytöstä ja jäätelöautosta

Kadulta kuuluu jäätelöauton ääni. Pieni tyttö innostuu valtavasti. Siellä on jäätelöauto tulossa. Tyttö juoksee äitinsä luokse ja sanoo innoissaan: ”Äiti, äiti, sieltä on jätskiauto tulossa. Anna rahaa.”

Äiti vastaa: ”Ei mulla ole rahaa, kysy isältäsi.” Tyttö juoksee isän luokse. Isä kaivaa taskustaan kolikoita ja tyttö juoksee ostamaan jäätelönsä.

Pikaisesti ajateltuna tämä on ihan normaalia perheessä tapahtuvaa arkea. Tästä kun mennään kaksikymmentä vuotta eteenpäin, nyt jo naiseksi varttuneelle tytölle on jäänyt sellainen käsitys, että miehen kuuluu hoitaa kaikki talousasiat, koska naisilla ei ole rahaa (”kysy isältäsi”).

Tapasin sijoitusneuvojana henkilön, jolla oli vuosipalkkana kuusinumeroinen luku, mikä ei alkanut ykkösellä, eikä edes kakkosella. Kysyin voisiko hän sijoittaa 200 € kuussa ja sain kieltävän vastauksen. Tämän henkilön lapsuudessa oli tapahtunut niin, että perheen isä oli menestynyt liikemies, mutta perhe oli hajonnut. Äiti oli sitten mustamaalannut isää esimerkiksi lauseella: ”Rikkaat ovat pahoja ihmisiä”. Kun tämä henkilö aikuisena pääsi hyvään tulotasoon, kertoi ohjelma, että olet joko rikas ja paha ihminen tai äidin mielestä hyvä ihminen. Ja jotenkin koko palkka valui koko ajan johonkin.

Mallintaminen on siis yksi voimakkaimmin alitajuntamme ohjelmointiin vaikuttavista asioista.

Lue lisää: 

Vaurastumisen psykologia osa 1:  Miten tuloksia saavutetaan? 

Vaurastumisen psykologia osa 2: Syyn ja seurauksen laki

Vaurastumisen psykologia osa 3: Tietoinen mieli ja alitajunta

Alitajuntaamme vartioi tietoinen mielemme. Tiesit varmaankin, että sinulla on alitajunta. Osaatko käyttää sitä?

Kuinka usein peset vaatteita? Tuleeko auto pestyä esimerkiksi kerran kuukaudessa? Kuinka monta kertaa on tullut pestyä aivot, vaikkapa viimeisen vuoden aikana? Mielenkiintoista kyllä, me vaikutamme kovinkin paljon ympäristön likaantumiseen ja saastumiseen. Nykyään ei esimerkiksi enää saa saastuttaa ympäristöään melulla. Aivojen saastumiseen ei kuitenkaan kiinnitetä minkäänlaista huomiota. Aivothan voivat vaikka saastua iltauutisia katselemalla. Näissä uutisissa, kun ei ole juuri mitään positiivista asiaa.

Havainnollistetaan tätä. Ohessa olevassa kuvassa ei ole komea otsatukka, vaan viisi aistia, jolla havainnoimme ympäristöä; näkö-, kuulo-, tunto-, haju- ja makuaisti. T on tietoinen mieli ja A on alitajunta.

Tietoinen mieli tekee muutamia päätöksiä päivässä ja sen työmuistiin mahtuu noin kaksi virkettä. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että kokouksissa, tapaamisissa ja valmennuksissa tehdään muistiinpanoja.

Muistiinpanoja on syytä kerrata silloin tällöin, eikä jättää niitä toisten hyvien muistiinpanojen viereen hyllyyn pölyttymään.

Alitajuntamme on oikeastaan koneisto, joka pyörittää jokapäiväistä elämäämme. Se pystyy tekemään monta asiaa kerrallaan. Alitajunta ei osaa kyseenalaistaa sille annettuja käskyjä, eikä väitä vastaan. Sille on yhdentekevää, ovatko uskomuksesi totta vai tarua, mahdollisia vai mahdottomia. Alitajunta pyrkii toteuttamaan sille annetut tehtävät ja käskyt.  Siinä, missä tietoisen mielen käyttäminen on hidasta ja raskasta, alitajunnan toiminta on nopeaa ja vaivatonta.

Alitajunnassasi on siis jonkinlainen ohjelma. Tästä ei kannata olla huolissaan, koska sinulla on ollut sellainen ennen tämän blogin lukemisen aloittamista ja sinulla on tuo ohjelma edelleen tämän blogin jälkeenkin. Alitajunnassa on kuudesta elämämme osa-alueesta 6-8 uskomusta, jotka pyörittävät arkeamme.

Tuo ohjelma on siis asennettu alitajuntaamme. Sen ovat asentaneet ne ihmiset, joiden kanssa olemme tekemisissä. Olemme poimineet matkan varrelta ajatuksia, jotka ovat puhutelleet meitä sillä hetkellä ja ne ovat jääneet pyörittämään arkeamme. Ne ajatukset ja uskomukset, jotka ovat tuoneet sinut tähän pisteeseen, eivät vie sinua tästä eteenpäin. Ne ovat itse asiassa sellaisia ajatuksia ja uskomuksia, jotka pitävät sinut juuri tässä arjessa.

Ohjelmointi pitää sisällään esimerkiksi ajatuksemme, arvomme, uskomuksemme ja minäkuvamme. Tulokset itse asiassa vielä vahvistavat ohjelmointiamme ja kehä on valmis. Tämä kehä voi lähteä pyörimään kumpaan suuntaan tahansa.

Saatat esimerkiksi ajatella, että ”En ole kovin taitava rahan kanssa.” Tästä voi syntyä tunne, että ”Yritetään nyt maksaa nuo laskut ja jätetään se sijoittaminen sitten toiseen ajankohtaan.” Meillä on jonkin verran potentiaalia; osaamme lukea ja laskea ja voimme ottaa asioista selvää. Koska asia ei hirveästi kiinnosta, jää tekemisen taso aika ohueksi. Tulokset ovat seurausta tuosta tekemisestä, jotka sitten vahvistavat ”En ole taitava rahan kanssa” –nimistä ohjelmaa. Loppujen lopuksi voimme todeta, että katso vaikka, taas meni vikaan.

Alitajunnan toimintaa voisi verrata myös arkistokaappiin. Kun arjessa tulee vastaan jokin valintatilanne, alitajuntasi käy katsomassa, mitä rahankäyttöön ja talouden hoitoon liittyvistä kansioistasi löytyy. Se valitsee sopivan ohjelmanpätkän, toistaa sen ja saa aikaan tuloksen. Tämä tapahtuu usein huomaamattamme. Talouteemme liittyviä kansioita on mallimme mukaan parikymmentä. Osa niistä on saattanut jäädä tyhjäksi ja osassa saattaa olla väärää tietoa.

Esimerkki:

Olet kaupungilla ja huomaat tarjouksessa olevat kengät. Ne sopivat väriltään täydellisesti viime viikolla hankkimasi laukun kanssa. Mikä parasta, kengät ovat -30 % tarjouksessa. Teet mielestäsi loistavat kaupat. Alitajunnassasi oleva kansio, jonka olisi pitänyt kertoa, että luottokortille on jo ennestään kertynyt 5000 € maksamatonta laskua, on tyhjä. Samoin kansio, jonka pitäisi sisältää tieto ennestään ostetuista ja käyttämättömistä kenkäpareista.

Rahapersoonallisuudet

Sen perusteella, minkälaisia uskomuksia ihmisten alitajunnassa on ja mitä ne sisältävät, olemme huomanneet syntyvän rahaan liittyviä erilaisia persoonallisuuksia. Niitä on kaikkiaan kuusi erilaista: Välttelijä, Pihtaaja, Tuhlaaja, Peluri, Sijoittaja ja Munkki.

Rahapersoonallisuutesi on rahaa ja taloutta kohtaan liittyvien asenteiden, pelkojen ja arvojen summa. Ymmärtämällä oman rahapersoonallisuutesi, voit vivuttaa vahvuuksiasi ja välttyä ongelmilta, joita heikkoutesi aiheuttavat. Se, miltä raha-asiat sinusta tuntuvat, määrittelee millaisia päätöksiä teet.

Kun opit kohtaamaan asiat, jotka aiheuttavat talousongelmasi, pääset lähemmäksi taloudellista ja tunteellista hyvinvointia.

Henkisen hyvinvoinnin ja tasapainoisen elämän ytimessä on ymmärrys siitä, että elämä koostuu monelta osin valinnoista. Tämän lisäksi pitää vielä ymmärtää, että kannamme itse vastuun niistä. Se, että oppii hallitsemaan omaa valtaansa valita, on haaste. Sen voittaminen alkaa siitä, että valitsemme mitä ajattelemme ja mitä asenteita meillä on. Valinta siis tavallaan tarkoittaa kykyä reagoida, koska olemme osallisia siihen mitä koemme. Tärkeää ei ole se mitä meille tapahtuu, vaan miten valitsemme kokea sen ja minkä merkityksen annamme sille.

Uskomukset syntyvät jo lapsena siitä, miten meitä kohdellaan. Vanhemmalla iällä uskomukset syntyvät ja vahvistuvat kokemustemme myötä.

Yhteisten uskomusten vahvuudet tuntien, on yleensä vaikeaa olla heimonsa kanssa eri mieltä. Toisaalta meillä on synnynnäinen ja vastustamaton halu tutkia omia luovia kykyjämme, kehittää vaikutusvaltaamme ja pyrkiä kohti tietoisuutta. Tietoisuutta siitä, että valinnan vapaudesta seuraa vastuu.

Omien uskomusten arvioiminen on usein haastavaa. Ensin pitäisi tunnistaa uskomukset ja irrottautua niistä, jotka eivät enää tue kasvua. Sisäinen ja ulkoinen muuttuminen on jatkuvaa. Kun muutumme sisäisesti, kasvamme ulos tietyistä uskomuksista ja vahvistamme muita. Ensimmäisten uloskasvettujen uskomusten joukossa on juuri niitä heimouskomuksia. Tästä syystä juuri kaveriporukalla on niin suuri merkitys, esimerkiksi menestymisen kannalta. Heimo pyrkii palauttamaan toisinajattelijan takaisin ruotuun ja näin toimiessaan torppaa yksilön kasvun. Elämämme kriisit, ovatpa ne sitten millä elämän alueella hyvänsä, ovat merkki siitä, että meidän tulisi päästää irti jostain vanhasta uskomuksesta, joka ei enää tue omaa kehitystämme.  Suurimpia haasteita elämässä ovat juuri nämä päätöksen hetket, jolloin pitää muuttua tai juuttua paikoilleen. Toisinaan se tarkoittaa myös sitä, että on irrottauduttava joistakin tutuista ihmisistä ja paikoista ja siirryttävä uuteen elämänvaiheeseen.

Tietoisuuden kasvu on houkuttelevaa, mutta samalla myös pelottavaa. Meidän pitäisi yhtäkkiä ottaa itse vastuu itsestämme, terveydestämme, urastamme, asenteistamme ja ajatuksistamme. Vastuun ottaminen tarkoittaa myös sitä, ettei voi enää käyttää heimoa käytöksensä selittelyyn. Vastuutaan ei voi enää väistellä sanomalla, että ”Kaikkihan näin tekevät”. Tällaisesta suojasta on vaikeaa luopua, mutta viime kädessä vastuussa ei ole heimo. Jokainen yksilö on itse vastuussa terveydestään, taloudestaan, ihmissuhteistaan ja työstään.

Lue lisää:

Vaurastumisen psykologia osa 1:  Miten tuloksia saavutetaan? 

Vaurastumisen psykologia osa 2: Syyn ja seurauksen laki

Varapuu: Mikä olet näistä kuudesta eri rahapersoonallisuudesta?

Maailmamme perustuu sääntöihin ja lainalaisuuksiin. Niistä ei kannata pahoittaa mieltään tai yrittää pyristellä niitä vastaan. Riittää kun ymmärtää, miten ne toimivat ja toimii itse niiden mukaisesti. Jos esineestä päästää irti, se putoaa alaspäin aina.

Esineeseen vaikuttaa maan vetovoima ja vetovoiman laki. Valo kulkee valon nopeudella aina: ei vain silloin, kun sitä sattuu huvittamaan, vaan aina!

Kerroin edellisen blogikirjoituksen lopussa esimerkin omenapuun kasvusta ja siitä, miten tekeminen vaikuttaa tuloksiimme. Jos omenapuun sato ei jostain syystä miellytä, ei asialle voi juuri siinä hetkessä tehdä juuri mitään. Hyvä uutinen kuitenkin on, että tulevan vuoden satoon voi vaikuttaa.

Omenoihin vaikuttaa syyn ja seurauksen laki, jonka yksi sovellus on sadonkorjuun laki: sitä niität, mitä kylvät. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kylvät keväällä maahan porkkanan siemeniä, saat syksyllä sadoksi porkkanoita. Vaikka kuinka syksyllä haluaisit saada perunoita, se ei muuta tilannetta. Porkkanoiden laatuun vaikuttaa maaperä, johon siemenet on istutettu ja se, miten kasvimaata on hoidettu. Onko muistettu kastella riittävästi ja onko rikkaruohot kitketty pois? Lisäksi tarvitaan kärsivällisyyttä. Joka aamu ei voi käydä nyppäämässä naatista porkkanaa ylös nähdäkseen, paljonko se on yön aikana kasvanut. Kasvi tarvitsee juuret, joilla se imee maasta ravinteet ja vettä. Positiivinen asenne -eivätkä kurssit auta, jos ei ole istuttanut mitään.

Esimerkin tarkoitus on havainnollistaa seuraavaa tapahtumaketjua:

Näkyvät asiat luonnossa ovat peräisin näkymättömästä. Hedelmät ovat peräisin siemenistä ja juurista. Jos niistä ei pidetä huolta, tuloksia ei synny tai tulokset eivät vastaa odotuksiamme.

Ihmisellä mieli on se maaperä, jonne siemenet (eli ajatukset) istutetaan.  Mielemme maaperällä kasvaa, mitä sinne on istutettu.  Samoin kuin porkkanan siementen, omien ajatusten ja uskomusten itämisaika on noin 30-90 päivää.

Mikäli siis haluat muokata omia ajatuksiasi tai uskomuksiasi, siihen täytyy varata hieman aikaa ja kärsivällisyyttä. Tämä toimii täsmälleen samalla tavalla, kuin sadonkorjuun laki. Siemen tietää, miten päin sen pitää kasvaa. Puut eivät ikinä kasva juuret ylöspäin. Siemen pitää sisällään esimerkiksi tammen. Se vain odottaa otollista maaperää ja huolenpitoa, kastelua ja rikkaruohojen nyppimistä. Siemenen sisällä on siis ohjelma, jonka se toteuttaa, kun hetki on oikea. Jos sinä et ole istuttanut omaan mieleesi mitään, joku muu on. Siellä kasvaa joka tapauksessa jotain, joka tuottaa hedelmää. Rikkaruohon kukinto voi myös olla se hedelmä.

Onhan olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat, että suhtautumalla tosi positiivisesti asioihin, ajattelemalla myönteisesti kaikesta ja olemalla ihan fiiliksissä positiivisuuden kautta, voisi saada aikaan porkkanoita. Kysyttäessä, että pistitkö sinne maahan mitään siementä, vastauksena on: ”En, mutta nyt on kyllä tosi positiivinen fiilis.”

Pelkkä fiilis ei riitä, vaan tulokset vaativat myös tekemistä. Pelkkä visualisointi sohvalla ei riitä. ”Olen kyllä kovasti miettinyt tuota porkkanan istuttamista, mutta mitään ei ole tullut tehtyä.”

Sitä tulee ulos, mitä on sisällä

Jos sinulla on kädessäsi appelsiini ja puristat sitä oikein kovasti, sen sisältä tulee ulos mehua. Ei mitä tahansa mehua, vaan appelsiinimehua. Niin tapahtuu aina, vaikka koe toistettaisiin kuinka monta kertaa hyvänsä. Kyseessä on syyn ja seurauksen laki.

Sitä tulee ulos mitä on sisällä. Aina! 

Meitä kaikkia on joskus puristettu kovasti. Joitain on puristettu taloudellisesti, joitain ihmissuhteiden tai terveyden alueella. Mitä sinusta tulee ulos, jos puristetaan? Ulos tulee sitä, mitä on sisällä. Siksi on harjoiteltava, ennen kuin puristetaan.

Pysähdy hetkeksi miettimään. Mitä on sisälläsi?

Jos kerran ihmissuhteesi, terveytesi ja talouden hoitosi toimivat käytännössä automaattiohjauksella, olisikohan hyödyllistä tietää, millainen ohjelma konehuoneessa pyörii ja mistä se on sinne tullut?

Kyse ei ole siitä, onko meidät ohjelmoitu, vaan pikemminkin siitä, kuka meidät on ohjelmoinut ja miten. Elämäämme pyörittää 6-8 uskomusta tai kantavaa ajatusta joka elämän osa-alueella.

Meidät on ohjelmoitu

Meitä kaikkia on ohjelmoitu jo lapsesta asti esimerkiksi siihen, miten rahaa tehdään ja miten sen kanssa kuuluu käyttäytyä. Ohjelmointiin ovat osallistuneet omat vanhemmat, sukulaiset, koulu, ystävät/kaverit, media ja vallitseva kulttuuri. Meillä kaikilla on ohjelma, jota alitajuntamme toistaa – usein tietämättämme.

Ei ole meidän syymme tai vikamme, jos ohjelmoinnissa on virheitä ja puutteita. Ohjelmanhan ovat sinne alun perin syöttäneet muut ihmiset.

Meidän tehtävämme on yhdessä ottaa selvää, millainen ohjelma elämääsi pyörittää. Sitten muutamme ja korjaamme se tukemaan tavoitteitasi ja unelmiasi.

Ohjelma tarkoittaa yksinkertaisesti tätä. Osaamiselle ja tietämiselle on olemassa neljä tasoa.

Alin taso: Et tiedä, mitä et tiedä.
Tämä on kaikkein hankalin taso siinä mielessä, että jos ei tiedä, mitä ei tiedä, siitä ei voi ottaa selvää. Sinulla on Google, mutta et tiedä, mitä kirjoittaisit hakukenttään. Heti kun tiedät, olet siirtynyt seuraavalle tasolle.

Toinen taso: Tiedät, mitä et tiedä.
Nyt voit ottaa selvää asioista, mitä et osaa.

Kolmas taso: Tiedät, että osaat.
Muistatko, kun ajoit toista kertaa polkupyörällä? Se tuntui raskaalta ja vaati keskittymistä. Piti muistaa polkea, ohjata ja tarvittaessa jarruttaa. Tiesit kuitenkin, että osaat, koska olit tehnyt sen kerran ennenkin.

Neljäs taso: Et enää tiedä, että osaat.
Muistelepa sitä, kun viimeksi ajoit polkupyörällä. Tiesit osaavasi aiemman kokemuksesi perusteella. Et todennäköisesti kiinnittänyt enää ajamiseen lainkaan huomiota, vaan se sujui kuin itsestään. Katselit maisemia ja mietit jotain ihan muuta.

Sisällämme olevan ohjelman avulla osaamme ajaa polkupyörää. Mikä parasta, sen avulla pyörää voidaan ajaa ikään kuin automaattiohjauksella.

Meillä on omaan talouteemme ja rahaan liittyen olemassa myös mukavuusalue, jolla viihdymme. Tämä tarkoittaa, että kun tililläsi tai lompakossasi on tietty, sinulle sopiva määrä rahaa, tunnet olosi kotoisaksi. Jos tuo rahamäärä jostain syystä pienenee tai kasvaa liikaa, pyrimme palauttamaan normaalitilan mahdollisimman pian. Jos lompakkoon joskus eksyy ylimääräistä rahaa, hankkiudumme siitä eroon usein huomaamattamme. Toimintaperiaate on sama kuin termostaatissa, joka säätelee huoneen lämpötilaa pyrkien palauttamaan sen annettuun arvoon mahdollisimman nopeasti.

Meillä kaikilla on siis ohjelma, jota alitajuntamme toistaa automaattiohjauksella ja rahaan liittyvä termostaatti, joka määrittelee, millaisten summien ja taloudellisen tilanteen kanssa tunnemme olomme kotoisaksi.

Lue lisää:

Vaurastumisen psykologia osa 1: Miten tuloksia saavutetaan? 

Lataa ilmainen opas: 3 tapaa jolla meidät on ohjelmoitu

Haluatko saada uusia tuloksia henkilökohtaisessa taloudessasi? Pohditaanpa aluksi, mistä tulokset syntyvät ja miksi tuloksemme eivät muutu tietoa lisäämällä, uusia taitoja oppimalla tai itsekurin avulla. Näillä tavoilla tuloksia saadaan muuttumaan korkeintaan hetkellisesti. Oman talouden hallinnointi on enemmän käyttäytymis- kuin taloustiedettä – ja enemmän tunne- kuin järkipeliä.

Tulokset ovat aina peräisin tekemisestä. Tekemisen laatu puolestaan riippuu käytössäsi olevista voimavaroista. Mitä tiedät ja osaat? Miten hyvin olet keskittynyt? Miten hyvin olet levännyt ja ravinnut itsesi? Millaisia työkaluja sinulla on käytössäsi?

Tunne puolestaan määrittelee sen, kuinka paljon käytössäsi olevista voimavaroista pystyt ja haluat ottaa käyttöön, kun teet jotakin.

Tunteet syntyvät ajatuksista ja uskomuksista. Ajatukset ja uskomukset muodostavat sen ohjelman, joka pyörittää arkeamme. Jos ajatuksemme synnyttävät tuloksen kannalta haitallisia tunteita, emme saa hyödynnettyä tehokkaasti voimavarojamme eli potentiaaliamme. Tekemisen taso ei silloin riitä siihen, että saavuttaisimme toivomamme tuloksen. Jos pelkkä ”miten” riittäisi, olisimme kaikki hoikkia, menestyneitä ja onnellisia. Jos ajatukset ja tunteet eivät ole tekemisen tukena ja sen kanssa samassa linjassa, ei mikään uusi tieto, taito tai kurssi auta.

Tunteiden vaikutus tuloksiin

Harvemmin kyse on siitä, etteivät ihmiset tiedä mitä heidän pitäisi tehdä. Ongelma on useammin se, että ihmiset tekevät niin kuin heistä tuntuu. Jokainen tietää, miten painoa pudotetaan: syödään vähemmän ja liikutaan enemmän.

Luultavasti ylipainoinen itse tietää, että hänen pitäisi pudottaa painoa ja miksi se olisi terveydellisistä syistä järkevää, mutta kun kassajonossa tekee mieli suklaata. Terveyssaarna ei muuta tilannetta niin kauan, kun suklaa tuntuu tärkeämmältä, kuin paino ja terveys. Terveellistä ja tarkkaa ruokavaliota itsekurin avulla noudattamalla saadaan hetkellisiä tuloksia. Mutta niin kauan, kun tunnetta ei ole saatu muutettua, ollaan heikoilla jäillä. Väsymys, pettymys tai jokin muu voi milloin tahansa laukaista tunteen haluta suklaata, ja sitten mennään.

Tästä syystä itsekurilla väkisin tekeminen ei tunnu toimivan. Oman talouden hoitaminen on koko elämän mittainen projekti, niin kuin terveys ja parisuhdekin. Millaisen tunteen sinussa herättää, että ne pitäisi itsekurilla -vaikka väkisin pakottamalla hoitaa kuntoon? Tukeeko vai lamauttaako tunne tekemistä? Saadaanko voimavarasi tehokkaaseen käyttöön?

Jos tunne saadaan muutettua, tulokset muuttuvat automaattisesti. Mitä jos automaattiohjauksella ajautuisit puolivahingossa tekemään tulosten kannata hyödyllisiä asioita? Mitä jos painonpudottajalle lipsahduksen hetkellä iskisikin aivan valtava salaatin himo? Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua?

Oletko joskus todennut, että jonkin asian tekeminen olisi onnistunut paremmin, jos siihen olisi käyttänyt hieman enemmän aikaa ja jos siihen olisi paneutunut hieman paremmin? Tuossa tilanteessa on kuitenkin yrittänyt toimia äkkiä, tehnyt tehtävän mahdollisimman pikaisesti pois tai jopa saanut delegoitua sen jonkun muun pöydälle. Syy käyttäytymiseemme löytyy kokemastamme tunteesta, emmekä ole käyttäneet koko potentiaaliamme tehtävän tekemiseen. Tunne on määrännyt, kuinka paljon olemassa olevista voimavaroista otettiin käyttöön.

Toinen vaihtoehto itsekurin kaveriksi on se, että ihmisen tietoja ja taitoja yritetään kasvattaa. Lisätään tiedolla potentiaalia. Tähän minulla on taas omakohtaista kokemusta sijoitusneuvoja-ajoiltani, kun kerroin erittäin tarkkaan, miten sijoitusrahastot tai sijoitusvakuutustuotteet toimivat. Lisäsin siis todella paljon tietoa asiakkaille.  Sama toistui myöhemmin toimiessani asuntosijoittamisen parissa.  Lisäsin asiakkaan tietoa (eli potentiaalia) ja asiakas osti sijoitusasunnon. Kun käännyin palvelemaan seuraavaa asiakasta, oli tämä ensimmäinen asiakas jo huomannut Hesarista, että jos nyt myy asunnon, siitä saa 5 000€ enemmän. Sillä 5 000 eurolla hän oli kaksi viikkoa Pattayalla. Ei syntynyt mitään pysyvää varallisuutta. Tilanne ei muuttunut. Omassa taloudellisessa tilanteessa oli vain hetkellinen piikki.

Nämä edellä kuvatut tapahtumat eivät johtuneet siitä, etteivätkö ihmiset tietäisi, vaan siitä, mitä he tekevät tuolla tiedolla. Solmukohta on oikeastaan siinä, miltä tuntuu ja mitä pitäisi tehdä.

Mikäli tekeminen on omia tuntemuksia, ajatuksia tai arvoja vastaan, ei synny tuloksia.

Usein vaurastumiseen liittyvässä neuvonnassa, kirjallisuudessa ja koulutuksessa alitajunnan ja siihen liittyvän ohjelmoinnin yli hypätään. Olen omissakin valmennuksissani saanut sellaista palautetta, että tunteista, alitajunnasta ja sisäisestä maailmasta puhuminen rahaan ja vaurastumiseen liittyvässä valmennuksessa oli yllättävää, mutta jälkeenpäin tarkasteltuna täysin välttämätöntä.

Perinteinen sijoitusneuvonta, valmennukset tai kirjat eivät tuota kestäviä tuloksia, koska niillä pyritään vaikuttamaan tekemiseen itsekurin kautta. Itsekurilla pyritään tekemään jotain todella tehokasta, jota ajatukset ja ohjelmointi eivät tue. Syntyy tunne, että tarvitsisi toimia jotenkin toisin. Kumpi voittaa, järki vai tunne?

Koska tunne voittaa, ei itsekurin kautta tapahtuva tekemisen muutos yleensä onnistu, kuin hetkellisesti.

Miltä tuntuu todella iso tavoite, tiukka aikataulu ja pakko? Entä säästäminen, kituuttaminen, menojen ja pelin pienentäminen tai merkityksen puute?

Pelko ja epäilys estävät tekemistä.

Tarkista, että tavoitteestasi tulee hyvä mieli. Jos ei tule, vaihda tavoitetta.

Alitajunnasta ja sen ohjelmoinnista täytyy olla kiinnostunut, mikäli haluat saavuttaa tuloksia oman vaurastumisesi kanssa.

Askeleet jakautuvat kahteen osaan:

Näkymättömän ja näkyvän maailman välissä on tekeminen. Tekeminen on kuin silta näiden kahden maailman välillä.

Ohjelmointi, Ajatukset, Tunne ja Potentiaali ovat näkymättömiä asioita. Näihin ei pääse käsin koskettelemaan. Sen sijaan tulokset ovat näkyviä. Tulos voi olla sijoitusasunto, hankittuja arvopapereita tai vaikka perustettu yritystoiminta. Kukin haluaa omanlaisiaan tuloksia.

Sadonkorjuun laki

Elämme siis jatkuvasti kahdessa maailmassa yhtä aikaa. Asiaa voidaan tarkastella myös sisäisen ja ulkoisen maailman käsitteiden kautta. Mieli, tunne ja sosiaalinen elämä ovat sisäisiä, fyysinen maailma on ulkoinen. Silta näiden kahden maailman välissä on tekeminen. Hahmotetaanpa lähtötilannetta esimerkkien kautta.

Luonnossahan tapahtuu juuri niin, että näkymättömät asiat saavat aikaan näkyviä. Otan esimerkiksi Varapuun logossakin olevan puun. Puu on mytologiassa jonkinlainen elämää symboloiva asia. Käytän tässä esimerkkinä omenapuuta.

Takapihallasi kasvaa omenapuu. Syksyllä puutarhanhoitosi tuottaa tulosta, kun puuhun kasvaa hedelmiä. Jos sato ei jostain syystä miellytä sinua, et voi enää tehdä asialle juuri mitään. Jos hedelmiä on liian vähän, ne ovat liian pieniä tai pahanmakuisia, niihin ei voi enää vaikuttaa. Se on liian myöhäistä. Voimme syödä ne, tehdä mehua tai kärrätä tunkiolle. Tässä tilanteessa esimerkiksi parempi reseptikirjakaan paremman omenapiiraan tekemiseksi ei riitä. Jos omenat ovat huonoja, mikään reseptikirja ei auta. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että ensi vuoden satoon voi vaikuttaa. Sillä, mistä omenat ovat peräisin, on merkitystä.

Lue lisää:

Varapuun ilmainen opas: 3 tapaa, jolla meidät on ohjelmoitu