Tekijä: admin

Mikäli ei tiedä omia numeroitaan, on varsin hankalaa jatkaa matkaa eteenpäin. Matkaa voi jatkaa eteenpäin vain siitä kohtaa, missä on tällä hetkellä.

Osoitteessa www.varasuunnitelma.fi on koulutusalusta, joka on rakennettu tämän blogin aiheiden tueksi. Se sisältää kaikki mittarit ja tietojen keräämiseen liittyvät velhot, joilla voi rakentaa henkilökohtaisen tuloksen ja taseen. Ohjelmisto kysyy kaikki tarvittavat tiedot, mm. missä asuu, mitä asuminen maksaa, vuokra, vastike, kiinteistön hoitaminen, vesi, sähkö, jne.

Tätä kautta pystytään rakentamaan henkilökohtainen tulos ja tase.

Varasuunnitelma sisältää myös tavoitteiden asettamiseen työkalun, joka on video-ohjattu. Tämän voi siis tehdä vaiheittain. Tavoitteista tulee tällöin aikataulutettuja ja tarkasti määriteltyjä. Tavoitteiden asettamisen kohtaan voi viedä kuvia omista tavoitteistaan ja määritellä tavoitteelle euromääräinen arvo. Tavoitteet voi tulostaa näkyville jääkaapin oveen ja muuallekin.

Varasuunnitelma sisältää myös ”Huonojen Lainojen Vyörytys” -työkalun. Tämä työkalu toimii sillä periaatteella, että mikäli on kulutusluottoja tai luottokortteja, niin huonot lainat (eli kalleimmat lainat, joissa on korkein korko) voidaan maksaa pois noin puolet nopeammin, kuin niiden hoito-ohjelmassa on määritelty.

Tämä siis mahdollistaa lainojen maksamisen pois noin puolet nopeammin.

Jos haluat edetä pidemmälle, Varasuunnitelma sisältää asuntoihin ja arvometalleihin liittyviä laskureita. Kaikki Varapuun tuottama materiaali, -videot, kirjat, audiot, sisältyvät Varasuunnitelman eri tasoille. Videomateriaalia on yli 30 tuntia.

Varasuunnitelma auttaa sinua omiin numeroihisi tutustumisessa ja sitä kannattaa käydä ainakin kokeilemassa. Periaatteessa on aivan sama, pitääkö omista numeroistaan huolta ruutuviholla, Excelillä vai Varasuunnitelma -ohjelmistolla.

www.varasuunnitelma.fi sisältää kehittyneet työkalut numeroiden jatkohallintaan kokonaisuudessaan: tulot ja menot, vastuut ja varat.

Varasuunnitelmaan on mahdollista kerätä yhteen paikkaa koko talouden hallinta ja vaurastumisen perusta. Varasuunnitelmaa voisi sanoa koulutusalustaksi, koska se ohjaa konkreettiseen tekemiseen omien numeroiden vaurastumisen hallinnan suhteen. Vain tekemällä oppii.

Annan sinulle tässä blogissa vain yhden sijoitusneuvon: sijoita omaan osaamiseesi. Tunne numerosi, pyöritä tietoa Varasuunnitelman kautta ja aloita vaurastuminen.

Lue lisää: 

Vaurastumisen psykologia osa 1:  Miten tuloksia saavutetaan? 

Vaurastumisen psykologia osa 5: Vaurastumisen kaava 

Vaurastumisen psykologia osa 6: Miten olemme tottuneet käyttämään rahaa?

Vaurastumisen psykologia osa 14: Vaurastuvien viisi yhtäläisyyttä

 

 

Menestyvillä ja vaurastuvilla ihmisillä on muutama yhteinen nimittäjä. Mikäli haluat tutustua aiheeseen kunnolla, suosittelen lukemaan kirjan The Millionaire Next Door. Kirjan ovat kirjoittaneet Thomas J. Stanley ja William D. Danko. He haastattelivat 500:aa monimiljonääriä ja 12 000:ta ihmistä, joilla oli korkeat tulot. Osa heistä oli vaurastuvia, osa ei. Tuo kirja on kirjoitettu tuosta tutkimuksesta. He mm. huomasivat sen, että koulutus ei korreloi vaurastumisen kanssa. Korkea koulutus ei suoraan siis tarkoita sitä, että ihmiset vaurastuisivat. Koulutus aiheuttaa kyllä isoja tuloja. He havaitsivat myös, että vaikka ihmisellä on suuret tulot, tämä ei automaattisesti aiheuta sitä, että ihmiset vaurastuvat. Yrittäjillä ja yrittäjyydellä oli huomattavasti suurempi korrelaatio vaurastumisen suhteen.

Tähän on varmasti samat vaikuttimet, kuin esimerkiksi lottovoittajilla. Kun lottovoittajia on tutkittu, on havaittu, että 80 % voittajista on 5-8 vuoden kuluttua huonommassa tilanteessa, kuin ennen voittoaan. Tämä johtuu siitä, että heillä ei ole muodostunut suhdetta tai taitoja rahan tekemiseen.

Heillä ei ole myöskään suhdetta ja taitoja rahan käyttämiseen. Sama pätee myös omaisuutta perittäessä.

On vaikka kuinka paljon tarinoita yrittäjistä, jotka ovat syystä tai toisesta menettäneet kaikki rahansa. Erona näihin ns. ”kadulle makaamaan” jääneisiin lottovoittajiin on se, että muutaman vuoden jälkeen heillä menee paremmin, kuin ennen.

He ovat kuin superpalloja, jotka pomppaavat uudestaan pinnalle -tai vielä korkeammalle.

Yksi tunnetuimpia esimerkkejä lienee Donald Trump, joka onnistui sähläämään kiinteistökaupoissa siten, että hän oli velkaa miljardi dollaria. Miljardi dollaria pakkasella. Donald muistelee, että oli hieman koominen tilanne, kun hän käveli liituraitapuvussa Manhattanilla ja kohtasi kodittoman kaverin, joka pyysi paria taalaa. Kaverin pahvimukissa oli kolikoita. Donald oli todennut, että tuolla kaverilla menee yli miljardin paremmin, kuin hänellä. Niin kuin on kuitenkin huomattu, Trumpilla oli osaamista ja taitoja. Nyt hänellä menee taas kohtuullisen mukavasti.

Myöskään Donald Trump ei osannut tehdä vaurauttaan kerralla oikein. Ensin hän sähläsi ja sitten korjasi toimintaansa. Hän on varmasti sählännyt muutamia kertoja lisää eli on sahannut muutaman kerran edestakaisin. Tällainen sahausliike on itse asiassa hyvin tyypillistä tällaisille ”self made” -miljonääreille. He kyllä oppivat, miten raha tehdään, mutta eivät vielä osaa sitä, miten raha pidetään. Sitten omaisuus pitää luoda uudestaan ja harjoitella rahan pitämistä uudelleen. Kolmannella tai neljännellä kerralla se sitten onnistuu.

Mitä nopeammin rahaa tulee, sen hankalampaa siitä on pitää kiinni. Samoin on palkankorotuksen tullessa. Kun saa tonnin palkankorotuksen, ei mikään muu muutu, kuin Mersun pituus.

Ylijäämäinen talous on ensimmäinen asia, jonka Stanley ja Danko huomasivat yhdistäväksi tekijäksi kaikille vaurastuville henkilöille.

Toinen asia, jonka kirjailijat huomasivat, on se, että vaurastuville ihmisille on huomattavasti tärkeämpää taloudellinen vapautuminen, kuin elämäntyyli ja status. Heitä ei niinkään kiinnosta se, millaisessa talossa he asuvat tai millaisella autolla he ajavat. Tässä kyseisessä kirjassa on laajamittainen aineisto ja tutkimustausta tästä aiheesta. Miljonäärit ja vauraat olivat käytännössä aina ostaneet asuntonsa käytettynä, eivätkä olleet rakennuttaneet itselleen isoja luksustaloja tai kartanoita. He eivät myöskään asuneet sillä alueella, jossa näitä isoja kartanoita oli. Tuollaiset kartanot tai isot asumukset olivat suuripalkkaisten ihmisten statussymboleja. Nuo asunnot kuvasivat heidän elämäntyyliään. Vaurastujat halusivat käyttää rahansa jonnekin muualle.

Samaisessa tutkimuksessa paljastui, että amerikkalaisten miljonäärien ominaisuudet ovat keskimäärin tällaiset:

56-vuotias perheellinen mies, joka on parhaimmillaan käyttänyt vaateostoksiinsa 250 dollaria. Silloinkin kyseessä oli jokin erityinen tapahtuma tai tilaisuus, kuten 25-vuotishääpäivä tai tyttären häät. Vaurastujat eivät prameile ulkoisilla statusmerkeillä.

Usein kuitenkin vertailemme itseämme näihin äveriään näköisiin henkilöihin, joilla on 4000 euron Armanin puku päällä. Tuossapa on rikas kaveri, otan hänestä mallia. Tässä kohtaa saattaa mennä hiukan vikaan.

Kolmanneksi, vaurastuvat ihmiset manageroivat eli hallinnoivat erittäin tarkasti omaa aikaansa, talouttaan ja rahaansa sekä energiaansa. He katsovat hyvin tarkasti, mihin energiaansa käyttävät.

Neljäntenä, vaurastuvat ihmiset ovat myös valinneet itselleen sopivan ammatin, uran tai työn. He pitävät siitä mitä tekevät ja tekevät sitä mistä pitävät. He ovat tavallaan erottaneet tulovirran ja ajankäytön. Vaurastujat ovat miettineet, mistä oikeasti tykkäävät, mitä haluaisivat tehdä ja pystyisikö sillä tavalla tehdä tuloja itselleen.

Tuleeko sinulle Juhani Töytärin kirjoittama viesti ”Ajatusten Aamiainen”?

Olen osallistunut joko puhujana tai kuuntelijana muutamaan samaan seminaariin, jossa Töytäri on esiintynyt. Hän on aina palannut asiaan, jota ihmiset kysyvät usein. He nimittäin kysyvät usein, että kuinka hän jaksaa. Töytäri lähettää joka arkipäivä uutiskirjeen ja tekee vielä paljon muutakin. Juhanin vastaus kysyjille on sellainen, ettei hän ole koskaan tehnyt mitään sellaista, joka vaatisi erityistä jaksamista. Jos työn tekeminen rupeaa vaikuttamaan työltä, täytyy tehdä jotain muuta.

Vastenmielinen tilannehan on sellainen, että tekee sellaista työtä, josta ei tykkää. Saa siitä sen verran rahaa, että juuri viitsii siellä käydä ja tekee vain sen verran, ettei saa potkuja. Palkalla sitten ostetaan sellaisia asioita, jotka eivät kiinnosta, mutta jotka näyttävät hyvältä. Pyritään tekemään hieno vaikutus naapureihin, siis ihmisiin, joita ei tunneta. Palkka ei oikein riitä, joten loppujen lopuksi käytetään luottokorttia eli sellaista rahaa, jota meillä ei vielä oikeasti ole. Luottokortilla sitten ostetaan asioita, joita ei oikeasti tarvita.

Onko sinulla keittiön yläkaapissa jokin sähköllä käyvä laite, joka hankittaessa tuntui todella tarpeelliselta, mutta jota ei ole käytetty kahteen vuoteen? Ei se mitään, meilläkin oli leipäkone. Tästä voi aloittaa kaappien tyhjentämisen.

Viidentenä kohtana, vaurastuvat ihmiset kulkevat koko ajan antennit pystyssä. He etsivät koko ajan mahdollisuuksia vaurastua ja parantaa omaa varallisuuttaan. Sir Richard Branson on aloittanut yli 400 erilaista liiketoimintaa.

Perustamisajatukset ovat hänellä lähteneet siitä, että hän on ajatellut: ”Tämän voisi tehdä paremminkin”, kun hän on saanut jotain palvelua tai hankkinut jonkin tuotteen. Sitten he ovat lähteneet haastamaan milloin mitäkin. Kaikki eivät ole onnistuneet, mutta jotkin ovat onnistuneet oikeinkin hyvin. Hänellä on oma lentoyhtiö, Virgin Airlines, mutta Coca Colan piekseminen Virgin Colalla ei onnistunut. Tässä näkee, että Bransonkin on tehnyt virheitä. Hänen tekemänsä asiat eivät ole aina johtaneet spektaakkelimaisesti menestykseen.

Tehdessäsi niitä asioita, joista tykkäät, jaksat merkittävästi paremmin. Mikäli pidät työstäsi, jaksat huomattavasti paremmin tehdä työtäsi.

Suomen ”ensteks parhaan” turkulaisen, Jethro Rostedtin, sanojen mukaan: ”Kun ensimmäisen kerran harmittaa lähteä töihin, harkitse. Seuraavan kerran kun harmittaa, hae verokortti pois.” Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi jäädä sohvalle makaamaan, eikä sitä, että heittäytyy umpimähkää tyhjän päälle. Kannattaa tehdä jotain muuta. Jotain sellaista, josta pitää.

Lue lisää: 

Vaurastumisen psykologia osa 2: Syyn ja seurauksen laki

Vaurastumisen psykologia osa 5: Vaurastumisen kaava 

Vaurastumisen psykologia osa 8: Kolme ryhmää varallisuuden mukaan 

Vaurastumisen psykologia osa 10: Miten ylijäämäinen talous saadaan aikaan?

Vaurastumisen psykologia osa 13: Ota mallia niistä, joilla on haluamiasi tuloksia

 

Mikäli halutaan vaurastua, on loogista, että katsotaan, mitä vauraat ihmiset tekevät tai miten he ajattelevat ja otetaan mallia. Haaste tässä on se, että vertaamme herkästi itseämme vääriin ihmisiin. Esimerkiksi medialla on hyvin suuri mahdollisuus johtaa meitä harhaan. Medialla on eri tarkoitusperä, kuin ihmisellä, joka haluaa vaurastua. Median yksi tarkoitus on saada omaa mediaansa myytyä. Media tykkää erittäin paljon esimerkiksi sellaisesta henkilöstä, joka kiekkoa pelaamalla tienaa kaksi miljoonaa ja kuluttaa kolme. Tämä on vain esimerkki, joten ymmärtänet pointtini.

Vuoden 2013 alkupuolella Kauppalehdessä oli artikkeli ministereiden sijoituksista. Heidän varallisuutensa oli pilkottu ja kerrottu, millaisia osakesalkkuja kullakin on. Jollakulla oli oikein huima, peräti 40 000 euron sijoitussalkku.

Pääministerillä taisi olla 16 000 € osakkeissa.

Valtionvarainministerillä ei tainnut olla osakesijoituksia lainkaan. Nämä ministerit kuitenkin käytännössä pyörittävät koko Suomen taloutta.

Kuvitellaan, että kadulla ohitsemme menee kaksi autoa: oranssi Lamborghini ja sen perässä viisi vuotta vanha Volkswagen Golf. Kumpi näistä kuljettajista on menestynyt? Kumpi heistä on varakas? Pintapuolisella vilkaisulla saattaa tulla mieleen, että Lamborghinilla ajanut on varakkaampi. Sitä emme tiedä tai oikeastaan näe, onko jälkimmäisellä kuljettajalla kaksisataa sijoitusasuntoa ja trukkilavallinen kultaa kotona. Nämä ovat näkymättömissä, eikä tällaisia asioita julkaista medioissa.

Kannatta miettiä, kehen itseämme vertaamme.

Lue lisää: 

Vaurastumisen psykologia osa 4: Kolme tapaa, joilla meidät on ohjelmoitu 

Vaurastumisen psykologia osa 6: Miten olemme tottuneet käyttämään rahaa?

Vaurastumisen psykologia osa 8: Kolme ryhmää varallisuuden mukaan 

Vaurastumisen psykologia osa 11: Säästäminen on hanurista 

Vaurastumisen psykologia osa 12: Menojen karsiminen ja 20/80 -sääntö 

Monissa alan oppaissa käsitellään vain menojen karsimista. Kuten blogissa olen todennut, säästämistä tarjotaan vaurastumisen vaihtoehdoksi joka paikassa. Säästä oikein kovasti joka paikassa, niin jonain päivänä sitä sitten on.

Tarjoan tässä nyt erinomaisen työkalun, jolla omia menoja ja tuloja voi käydä läpi. Mielestäni kituuttaminen ja kitsastelu ei sovi tähän juttuun. Matkan täytyy pysyä mielenkiintoisena, ei porkkanadieettinä.

Työkalu on 80/20 -sääntö. Tämä tunnetaan myös säännön löytäjän, italialaisen taloustieteilijän Vilfredo Pareton mukaan, Pareto-periaatteena. Tämän säännön mukaan 80 prosenttia tuloksista tulee 20 prosentin vaivannäöllä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että monella alalla 20 % asiakkaista tekee 80 % kaupoista. Vastaavasti 80 % ongelmista syntyy 20 %:sta asiakkaita.

Tämä Pareton-periaate, eli 80/20 -sääntö, liittyy vaurastumiseen siten, että 80 % nautinnoistamme on hyvin suurella todennäköisyydellä kiinni 20 prosentista rahan käytöstämme.

Oletko joskus katsonut telkkarista elokuvan ja syönyt siinä samalla litran jäätelöä? Eikö olekin niin, että ne ensimmäiset kaksi desiä maistuivat parhaimmalta? Mikäli katsot vaikkapa viisi leffaa viikossa ja syöt joka kerta litran jäätelöä, tulee jäätelöä syötyä aika paljon. Sen sijaan, että karsisimme oman elämämme laadusta, jatketaan samalla tavalla. Katsotaan joka ilta elokuva ja syödäänkin vain se pari desiä jäätelöä. Ne kaksi desiä, jotka maistuivat parhaalta. Jätettäisiin se kahdeksan desiä syömättä. Toki tuosta nautinnon kolmiosta jää pieni kolmio täyttymättä – rasvakooma ja sokerihumala – mutta silti joka ilta olisi edelleen leffa ja jäätelöä -vieläpä se kaikkein paras osa jäätelöstä.

Olen salaa innostunut noista bensalla käyvistä vehkeistä, joten tilasin viittä eri autolehteä. Kun tarkemmin rupesin niitä katsomaan ja vertailemaan, huomasin, että sama paparazzi oli istunut pensaassa ja saanut uudesta perhefarmarista kuvan. Kaikissa lehdissä oli ihan sama kuva. Rupesin miettimään, onkohan kaikkien näiden lehtien tilaamisessa järkeä. Totesin, että valitsen näistä viidestä lehdestä yhden, jonka tilaamista jatkan ja muut peruutan. Saattaa olla, että menetän jonkin sinappi ja kamera -testin, mutta saan kuitenkin yhden lehden hinnalla 80 % tiedosta.

80/20 -periaate toimii myös vaatteissa. Onko sinulla useammat farkut? Jopa kymmenet? Näistä kymmenestä farkusta yhdet ovat lempifarkut, jotka ovat aina jalassa. Toiset ovat silloin jalassa, kun ne lempifarkut ovat pesussa. Loput kahdeksan vain ovat.

Tässä pätee jälleen ajatus, että säästäminen on hanurista. Miksi säästää lukioaikaisia farkkuja, joihin melkein kymmenen kiloa sitten mahtui. Jostain syystä näitä kuitenkin säästetään ja jemmataan. Itse teen siten, että puolivuosittain nostan vaatekaapista tavarat sängylle. Ne vaatteet, joita en ole käyttänyt vuoteen, laitan säkkiin ja vien UFF:n laatikkoon ja loput laitan takaisin kaappiin. Ihmettelet ehkä tätä aihetta.

Et varmaan halunnut lukea komeron siivoamisesta. Se, mitä tämä aiheuttaa, on tärkeä huomata. Aikaisemmin on tullut katseltua joskus uusia vaatteita siten, että ”Tuossapa olisi ihan kiva villapaita, jota saattaisi ehkä joskus pitää jossain.” Ostin satasella villapaidan ja pistin sen vaatekaappiin hyllylle. Sitten sitä ”joskus ja jossain” -tilaisuutta ei koskaan tullutkaan. Kolmen vuoden päästä, kun tuon villapaidan ottaa kaapista, toteaa, että onpa jännän oranssi ja hintalaputkin ovat vielä paikallaan. Viikkaat villapaidan säkkiin ja vien UFF:n laatikkoon.

Tämä ei ole kovin järkevä tapa käyttää 100-150 €.

Tämä aiheuttaa sellaisen ajatuksen, että kun seuraavan kerran menen vaatekauppaan, jätän aika monta sellaista ”ehkä joskus jossain” -juttua ostamatta. Mikäli rahalla ei ole niin väliä, kannattaa silti miettiä laittaako sen siihen villapaitaan, vain johonkin muuhun tarkoitukseen. Sellaiseen asiaan, jossa sillä on oikeasti merkitystä. Nyt tuo oranssi villapaita meni 80 prosentin rahalaatikkoon, mutta 20 prosentin nautintolaatikkoon. Paljon meni rahaa, mutta nautintoa ei saatu juuri lainkaan. Oli ilo varastoida villapaitaa kolme vuotta ja lahjoittaa se erinomaisessa kunnossa eteenpäin hyvään käyttöön.

Ensimmäisen kerran laitoin vaatteet kirpputorille myyntiin. Maksoin viikkovuokran pöydästä ja laiton satasen farkut kympillä myyntiin. Sitten kun joku oli nuokin farkut varastanut, ajattelin, että on helpompi lahjoittaa hyvät, mutta käyttämättömät vaatteet eteenpäin.

Mitä muuta tässä tapahtuu? Päässä vapautuu aika paljon kapasiteettiä. Ei tarvitse miettiä, missähän vaatteet tällä hetkellä ovat. Missäs ne loput farkut ovat? Tarvitsee vain tietää, missä kahdet farkut ovat. Tavarat ovat paremmin järjestyksessä, tiedät missä ne ovat ja pidät niistä paremmin huolta.

Siihen, mikä tuottaa itselleen nautintoa, kannattaa käyttää rahaa. Tällöin matkanteko pysyy mielenkiintoisena. Mikäli vaikka tykkää kahvinjuonnista, kannattaa pysähtyä nauttimaan kahvista. Ottaa vaikka kaikki strösselit ja vaahdot ja kiemurapillit, eikä kaksikymmentä kuppia huoltamokahvia pahvimukista.

Käytetään siis rahaa siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Siitä, joka ei oikeasti ole niin tärkeää, pystytään säästämään aika paljon rahaa. Lisäksi voit lakata varastoimasta lämpimässä tarpeettomia tavaroita ja muuttaa sen sijaan vaikka 50 neliötä pienempään asuntoon.

Tästä muistui mieleeni erinomainen esimerkkitarina:

Hieman vanhempi pariskunta hoiti yhdessä perheen taloutta. Vaimo aukaisi perheen postia ja aina kun kyseessä oli lasku, hän siirsi sen eri pinoon. Tuon pinon sitten mies maksoi pois verkkopankissa. Tällöin he siis olivat yhdessä hoitaneet perheen talouspuolta. Kävimme heidän kanssaan vaurastumista läpi, mm. omat numerot pitää tuntea -osiota. Tällöin alkoi arpominen siitä, paljonko rahaa menee mihinkin.

Kotiin päästyään pariskunta levitti kaikki laskut olohuoneen lattialle. He rupesivat yhdessä katselemaan läpi, mitä nämä laskut oikeastaan olivat. Mielestäni kaikkein hauskin asia, joka laskupinosta löytyi, oli lehtitilaus. Lehti liittyi hevosharrastukseen, olikohan nimeltään Villivarsa. Kenelle lehti oli tilattu? No, kestotilauksena tyttärille. Tyttäret olivat iältään 21 ja 23, eivätkä enää asuneet kotona. Mitä tälle lehdelle sitten tapahtuu? Se tulee postissa ja menee suoraan lehtikeräyspinoon. Tällöin he havaitsivat, että tuo ei ole kovin hyvä tapa käyttää 79 euroa vuodessa.

Mikäli ajattelet, ettei sinulle ole koskaan käynyt tällä tavalla, voin kertoa esimerkin omasta elämästäni. Isälleni oli soittanut noheva puhelinmyyjä. Muutamien päivien jälkeen isäni tuli näyttämään mokkulatikkua. Hän ihmetteli postissa saapunutta laitetta. Totesin hänelle, että olet näköjään tilannut mobiililaajakaistan. Tähän isäni vastasi, että mihin hän tämän nyt sitten laittaa. ”Näyttäisi olevan tuollainen USB-liitäntään sopiva. Tuohon pöytäkoneeseen sitä ei tarvita, koska sinulla on siinä langallinen netti”, sanoin. ”Ne kyllä siinä puhelussa sanoivat, että tämän saa puhelimeenkin. Minulle laitettiin puhelimeen dataliittymä ja tällainen tuli sitten kaupan päälle.”

Pyysin nähdä tilauspapereita. Hänelle oli myyty nopea 4G-liittymä. Isäni puhelinmalli oli tuolloin Nokia 5130, jossa ei ollut värinäyttöä. Tällä puhelimella ei päässyt nettiin. Kuukausiveloitus tästä kaupasta oli kuitenkin 29,90€. Taisi vielä olla määräaikainen kahden vuoden sopimus. Jouduimme siinä sitten soittamaan ja antamaan palautetta puhelinmyynnin toiminnasta.

Tällaisia meille tapahtuu arjessa. Tuolla 29,90 eurolla kuukaudessa voisi tehdä jotain muutakin. Tästä syystä omat numerot on tiedettävä: oman talouden ja perheen yhteisen talouden numerot.

Omaa kulutustaan kannattaa käydä läpi 80/20 -säännön kanssa. Käytä rahaa niihin asioihin, jotka tuottavat nautintoa.

Tarkastele loppua 80 % rahankäytöstäsi. Mikäli se on se Villivarsa, joka jaetaan suoraan roskikseen tai jokin muu vastaava, kannattaa näistä turhista raharei’istä päästä eroon.

Lue lisää:

Vaurastumisen psykologia osa 5: Vaurastumisen kaava 

Vaurastumisen psykologia osa 6: Miten olemme tottuneet käyttämään rahaa?

Vaurastumisen psykologia osa 8: Kolme ryhmää varallisuuden mukaan 

Vaurastumisen psykologia osa 10: Miten ylijäämäinen talous saadaan aikaan?

Vaurastumisen psykologia osa 11: Säästäminen on hanurista 

Monessa kirjassa ja oppaassa suorastaan kehotetaan elämään niukasti nyt – kärvistelemään hernekeitolla ja kun pääset eläkkeelle, sitten sitä rahaa on. Sitten kyllä lähtee.

Puhutaan paljon säästämisestä. ”Säästä, säästä, säästä!” toitottavat monet neuvojat. Minun mielestäni säästäminen on aivan hanurista. Mielestäni rahaa pitää sijoittaa ja käyttää. Asioilla pitää vain olla oikeanlaiset mittasuhteet. Tässä säästämisessä on vähän samanlainen fiilis, kuin porkkana- ja vissydieetissä. Matka ei ole kovin mielenkiintoinen. Epäilen lisäksi, että jos eläkepäiviksi on säästänyt hirvittävällä vaivalla miljoonan, ei sitä raaski käyttää. 

Monenlaista säästämistä

Säästämistäkin on monenlaista. Minusta huvittavin tapa säästää on se, että ostaa mahdollisimman paljon. Tiedäthän, eli ostaa tarjouksista tavaraa ja kotiin tullessaan kysyy: ”Arvaa paljonko säästin?” Säästit verrattuna mihin? Siihen, että et olisi ostanut tarpeetonta vain sen takia, että se oli halpaa.

Toinen tapa säästää on kerätä jugurtti- ja viilipurkkeja pahan päivän varalle. Sitten voi mennä mustikkaan.

Vakavasti ottaen: osa rahasta pitää säästää, jotta olisi pahan päivän varalle puskuria. Lopulta kyse on tasapainosta. Rahaa pitää sijoittaa, jotta tulevaisuudessa olisi jotain, mitä kohti kulkea. Sijoittaminen pitää tehdä niin, että saa yönsä nukuttua. Rahaa pitää käyttää, jotta valveilla ollessa matkanteko pysyy siedettävänä.

Eurolla päivässä miljonääriksi

Oletko kenties yrittäjä? Pitääkö yrityksen tuottaa voittoa? Kyllä pitää. Kuinka paljon voittoa? Nollan ja sadan prosentin välillä? 10–20 % voittoa?

Mikäli et ole yrittäjä, minulla on sinulle uutisia. Me kaikki olemme yrittäjiä. Mikäli siis olet palkkatyössä, tavallaan laskutat työnantajaa tekemästäsi työstä. Tämä ei ole virallisesti yrittäjyyttä, mutta ajatellaan hetki niin. Kaksi tällaista tavallista keskituloista suomalaista henkilöä toimii yhdessä perheenä ja ”laskuttaa” ainoilta asiakkailtaan, eli työnantajiltaan, yhteensä noin 70– 80 000 € vuodessa. Tämä tulo menee Oy Virtasen Perhe Ab:lle.

Kun yrittäjä menee kotiin, jostain syystä hän ei enää mielläkään tätä Oy Virtasen Perhe Ab:tä voittoa tuottavaksi toiminnaksi. Kaikki rahat, jotka tulevat, voikin käyttää.

Lisäksi joulu vedetään Visalla ja helmikuussa viillellään ranteita, kun lasku tulee. Tästä tulee yli 100 % kulutus tuloihin nähden vuodessa.

Jos 35 000 euron vuosipalkka pilkotaan päiväannoksiksi, saadaan noin 85 € bruttona per päivä. Mikäli tästä pystyy pistämään euron päivässä sivuun, voi 84 eurolla vielä elää kuin ennenkin.

Kolmekymppisenä töihin ja 64-vuotiaana eläkkeelle. Aikaa on siis 34 vuotta. Mikäli laitamme tuon euron päivässä sivuun ja saamme sille 20 % vuosituottoa, paljonko on kasassa, kun jäämme eläkkeelle? Noin miljoona.

Mielenkiintoista tässä on se, että se on suurin piirtein sama summa, kuin tilin kautta kulkenut. 35 000 euron vuosipalkalla tilin kautta on kulkenut 34 vuoden aikana noin miljoona euroa. Tätä en ymmärrä: joku menee 30-vuotiaana töihin ja tilillä on 200 €. Ja kun jää eläkkeelle, tilillä on edelleen 200 €. Kyllä tuosta tilin kautta kulkeneesta miljoonasta eurosta pitäisi jotain pystyä siivilöimään.

Mikäli pystytään laittamaan sivuun euron verran ja tuotto on keskimäärin 20 %, sivussa on miljoonan verran. Onko tuo 20 % vuosituotto korkea? Kuulostaisiko 10 % sopivammalta?

Lasketaan tämä uudestaan: kolmekymppisenä töihin, 64-vuotiaana eläkkeelle ja tavoitteena edelleen miljoona. Kaikki muut muuttujat pidetään samana, ainoastaan tuotto-odotus muutetaan kymmeneksi prosentiksi. Kuinka monta euroa päivässä pitää laittaa sivuun, jotta saadaan miljoona kasaan?

Summa on kymmenen euroa päivässä.

Korkoa korolle –kaava on varsin mielenkiintoinen. Jostain syystä lineaarisesti ajattelevat aivot eivät millään meinaa pysyä rattailla.

Mielestäni on helpompi opiskella hieman sijoittamista ja tuplata tuottoprosentti, kuin säästää kymmenkertainen määrä rahaa. Tarkastellaan tätä hieman numeroilla.

Yksi euro päivässä vuoden ajan:

1 € x 365 pv = 365 euroa vuodessa

365 € x 34 vuotta = 12 410€

Mikäli tuo 34 vuoden aikana säästetty 12 410 € muuttuu samassa ajassa miljoonaksi, onko se hyvä diili?

Mikäli päivittäin säästettävä summa olisikin 10 €, kertyisi vuodessa 3650 €. 34 vuodessa summa on 124 100 €. Mikäli tämä on saatu tuossa ajassa miljoonaksi, onko tämä edelleen hyvä diili?

Tuo kymmenen euroa päivässä on siis noin 300 € kuussa. Jos oikein rupeaa siltä tuntumaan ja haluaa, tämä on tehtävissä eliniän aikana. 80 prosentille tavallisista palkansaajista jää kuitenkin alle 200 € kuukaudessa elämisen jälkeen. Aloita vaikka 100 eurolla. Se on summa, joka tuoreen pankkitutkimuksen perusteella onnistuu suurimmalta osalta. Aloita sillä tai vaikka 30 eurolla, mutta aloita!

Lasketaanpa tämä toisin päin auki. Jos säästämällä olisi sama tavoite, eli miljoona euroa, menee laskutoimitus näin:

1 000 000 € / 34 vuotta = 29 411 € vuodessa säästöön.

Veikkaatko, että onnistuisi, jos tämä summa pitäisi vielä saada säästöön siitä 35 000 euron vuosiansiosta? Voi olla, että menisi tiukalle. Tuosta palkasta jäisi nimittäin noin viisi ja puoli tuhatta euroa kaikkeen muuhun mukavaan vuodessa. Kuten veroihin, syömiseen ja asumiseen.

Tässä syy siihen, miksi aikaisemmin väitin säästämisen olevan ihan hanurista.

Miljoonan euron eläkesäästöt eivät pelkästään säästämällä onnistu.

Pääsääntöisesti yli jäävä raha pitää sijoittaa korkoa korolle -periaatteella. Jos haluaa saada tuloksia nopeammin, korostuu tuoton määrä: mitä korkeampi, sen nopeammin.

Kassavirtakaaviossa on käytännössä neljä palikkaa, joihin voimme vaikuttaa. Voimme kasvattaa TULOJA, pienentää MENOJA, pienentää VASTUITA ja kasvattaa VAROJA. Tällä nelikentällä voimme siis touhuta.

Oman talouden ylijäämäiseksi saaminen ei ole vaikeaa. On vain neljä palikkaa, joiden avulla se tehdään. Idea on yksinkertainen, tekeminen voi sitten olla jo vaikeaakin. Aivan samoin osakkeiden kursseista sanotaan, että ne voivat mennä ihan mihin vain. Rauhoitan hieman maailmankuvaa ja sanon, että osakekurssi voi mennä vain ylöspäin, alaspäin tai pysyä paikallaan. Ei siis ihan minne vain. Tällainen ymmärrys rajaa aika paljon valintojen määrää. Tämäkin on loppujen lopuksi aika yksinkertainen juttu.

Tuloja voi lisätä, vaikka pyytämällä aamulla pomolta palkankorotuksen. Voi myös ajatella, että oma työn tekeminen pitäisi saada erotettua tuosta tulovirrasta. Tällä tarkoitan normaalia ajatusta, että me vaihdamme omaa aikaamme rahaan. Kun olen tietyn tuntimäärän jossain, minulla maksetaan siitä tietty korvaus.

Työssä käymisessä ei ole mitään pahaa. Työn tekeminen on arvokasta. Vaurastumisen kannalta työllä vaurastumisessa on sellainen ongelma, että tunteja on vuorokaudessa rajallinen määrä. Emme voi vaihtaa rahaksi enempää, kuin 24 tuntia vuorokaudesta. Tässä on katto vastassa.

Tätä ajatusta siis pitää muuttaa sellaiseksi, että kuinka paljon arvoa voimme luoda ympäristöömme. Kuinka montaa ihmistä voin palvella? Pystynkö jotenkin ”monistamaan” itseäni? Jokin tuote voidaan laittaa myyntiin aina auki olevaan verkkokauppaan. Itse olen monistanut omaa osaamistani tähän blogiin. Jos luet tätä yöllä, saat arvoa, vaikka minä olen nukkumassa.

Kannattaa miettiä, pystyisikö itseään jotenkin monistamaan. Silloin samaa työtä ei tarvitsisi tehdä moneen kertaan. Kerran hyvin tehty työ olisi käytettävissä uudestaan ja uudestaan.

Lehdissä ja oppaissa keskitytään monesti kulujen pienentämiseen sen sijaan, että keskityttäisiin tulojen kasvattamiseen. Loppujen lopuksi itseään ei voi säästää ulos ongelmista. Peliä pitää suurentaa, eikä pienentää. Kymmenen kohdan listoista löytyy aina säästövinkkejä ruokamenojen pienentämiseen syömällä eväitä tai poimimalla marjoja.

Seuraavassa blogikirjoituksessa kerron, miksi säästäminen on hanurista. Sitä ennen voit pohtia, miten voisit monistaa itseäsi.

Lue lisää:

Vaurastumisen psykologia osa 1:  Miten tuloksia saavutetaan? 

Vaurastumisen psykologia osa 4: Kolme tapaa, joilla meidät on ohjelmoitu 

Vaurastumisen psykologia osa 6: Miten olemme tottuneet käyttämään rahaa?

Vaurastumisen psykologia osa 8: Kolme ryhmää varallisuuden mukaan 

Vaurastumisen psykologia osa 9: Korkoa korolle ja lineaarisesti ajattelevat aivot

Korkoa korolle ja lineaarisesti ajattelevat aivot

Korkoa korolle -malli on pikkuisen hankala hahmottaa. Kun olemme pisteessä A, ja haluamme päästä pisteeseen B, niin lineaarisesti ajattelevat aivot piirtävät suoran viivan näiden kahden pisteen välille. Matkan pitäisi siis olla mielestämme suora.

Kun sijoittaa korko korolle -periaatteen mukaan, käyrä ei ole suora, vaan alussa ei tapahdu paljoa, mutta lopussa vauhti kiihtyy huimasti. Kun rahaa on sijoitettu vuoden ajan kuukausittain tuottamaan, ajattelemme helposti, että meidän pitäisi olla suoralla viivalla. Vuoden sijoittamisen jälkeen ero suoran ja eksponentiaalisen käyrän välillä on jo jonkinlainen. Seuraavana vuonna se on jo isompi. Viidentoista vuoden jälkeen, kun pitäisi olla lineaaristen aivojen mukaan noin puolimiljoonaa kasassa, eikä näin ole, nostetaan säästyneet rahat ja lomaillaan pari viikkoa. Tällöin vietetään kallein loma, mitä ikinä on missään vietetty.

Korkoa korolle -käyrä käyttäytyy hieman hassusti; ensin ei näy tuloksi juuri lainkaan, ei näytä tapahtuvan juuri mitään. Mutta sitten kun tapahtuu, niin sitten kyllä tapahtuu kunnolla. Ilmiö tunnetaan myös lumipalloefektinä.

Ajatellaanpa niin, että metsässä on lampi, jossa kasvaa lumpeita. Tänään siellä on yksi lumme. Huomenna kun mennään katsomaan, niin lumme on onnistunut kopioimaan itsensä siihen viereen. Niitä on siis kaksi lummetta. Ylihuomenna kun mennään katsomaan, niin molemmat ovat taas onnistuneet kopioimaan itsensä. Lumpeita on nyt neljä. Kahden kuukauden kuluttua, kun mennään katsomaan lumpeiden määrää, niin lampi on tasan puolillaan lumpeita. Kysymys kuuluu: Kauanko kestää, että koko lampi on täynnä? Yhden päivän. Umpeen kasvu ei ollut puolivälissä, vaan ihan viime hetkissä. Kesti kaksi kuukautta, että lampi oli puolillaan ja seuraavana päivänä se on täynnä. 

Suomessa varallisuus on jakautunut epätasaisesti. Tätä voisi itse asiassa havainnollistaa salmiakkikuvion avulla. Meillä Suomessa on onneksi melko vähän oikeasti todella köyhiä. Samoin oikeasti todella varakkaita on melko vähän. 

Tässä määrittelen varakkaan ihmisen sellaiseksi, jolla on miljoonan omaisuus. Tämä määritelmä itse asiassa antaa meille hieman etua, koska tuo miljoonan raja määritellään dollareissa. Eli Suomessa siis noin 7-800 000 euroa. Määritelmään kuuluu vielä sellainen asia, että omaisuudeksi lasketaan kaikki muu paitsi asunto, jossa asuu.

Mikäli tuon oman asunnon pois laskemisen jälkeen omaisuutta on yli miljoona dollaria, päätyy viivan yläpuolelle. Paljonko luulet, että Suomessa on tällaisia ihmisiä? 0,5 % eli noin 25 000 ihmistä on tällä määritelmällä varakkaita. Tämä on siksi tärkeä tieto, että esimerkiksi kesällä 2012 kuuntelin radiosta uutistoimittajan toteavan, että rikkaiden määrä on noussut 7 % ja maailma on juuri suistumassa raiteiltaan. Tuo 0,5 % on siis muuttunut 0,53 prosentiksi. Onneksi myös todella köyhiä on melko vähän.

Olet kenties kuullut sellaisen sanonnan, että ”Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät”. Pitääkö tämä paikkansa? Mietitään vaikka, oliko 1950-luvulla rikkailla mikroaaltouuni? Entä nykyisin, onko köyhillä mikroaaltouuni? Anteeksi karkea kielenkäyttöni, mutta tarkoitan, että köyhätkin ovat rikastuneet.

Köyhilläkin menee siis paremmin, kuin esimerkiksi sata vuotta sitten. Köyhätkin ovat rikastuneet ja kyllä, rikkaat ovat rikastuneet nopeammin. Se, mitä tulee todennäköisesti tapahtumaan, muuttaa tuota sanontaa seuraavasti: ´Keskiluokasta osa rikastuu ja osa köyhtyy.”

Tämä johtuu siitä, miten ajattelemme rahasta ja miten toimimme rahan kanssa. Nuo tavat ajatella rahasta eivät ole vain hieman erilaiset, vaan täysin erilaiset.

Kolme tapaa käyttää rahaa

Käydään nyt läpi, miten eri ryhmät käyttävät rahaa. Esimerkeissä käymme läpi, miten raha jakautuu eri ryhmillä heidän kassavirtakaavioissaan. 

Katsotaan ensin, miten köyhät ajattelevat rahasta ja miten he toimivat rahan kanssa. Kun he saavat jostain rahaa, menee se välittömästi pihalle kohdasta ”menot”. Maksetaan sähkölasku, puhelinlasku ja muut laskut. Käydään ostamassa kaupasta ruokaa. Ensimmäinen viikko mennään taksilla, seuraava viikko bussilla ja kaksi viimeistä viikkoa kävellen. Tässä toiminnassa on sellainen haaste, että kun tulevaa rahaa käytetään heti menoihin, rahat loppuvat ennen kuin kuukausi on lopussa. Kun tällaisen henkilön filmi jossain vaiheessa katkeaa, ei perinnöksi jää paljoa. Yleensä henkilö on asunut vuokralla ja asunto on melkoisen täynnä tavaraa. Tuolle tavaralle on yleensä kaksi paikkaa: kirpputorille tai roskikseen.

Esimerkkini on toki hieman karrikoitu ja liioiteltu. Tämän tarkoitus on synnyttää tunnereaktio, jolloin asia jää paremmin mieleen. Tämä on siis yksinkertaisin tapa, miten rahaa käytetään.

Keskiluokalla on mukavuuslähtöinen rahan käyttötapa. He toki käyttävät rahaa laskujen maksamiseen, mutta rahaa käytetään pääsääntöisesti mukavuuslähtöisesti. Ostetaan autoja, veneitä, kesämökkejä jne. Tällaisia mukavia juttuja. Tässä ei tietenkään ole mitään pahaa. Tässä on jo huomattavasti parempi tilanne perillisille. He voivat itse ruveta käyttämään autoa, mökkiä tai asuntoa. Sen voi myös myydä pois ja muuttaa rahaksi.

Tästä tavasta käyttää rahaa jää jo jonkinlainen tulos jäljelle. Köyhästä tavasta ei jää kuin pino maksamattomia laskuja.

Vaurailla tapa käyttää rahaa on siinä, että he ostavat VAROJA. Minkä takia? Siksi, että he saavat lisää tuloja. Mitä he tekevät noilla lisätuloilla? Hankkivat lisää varoja. Ja pyörä pyörii. Kun varoista syntyvä kassavirta on suurempi, kuin menoista menevä virta, ihminen on taloudellisesti vapaa. Taloudellisesti riippumaton.

Jonain päivänä palkka lakkaa tulemasta. Ei siis jos, vaan kun. Mikäli olet palomies ja ikäsi on 78 vuotta, työnantaja sanoo, että josko sille ylärappuselle ei sitten enää ollenkaan. Voi käydä myös niin, että tuotanto siirretään Kiinaan ja tehdas pannaan kiinni. Vaikeina aikoina palkka voi lakata tulemasta monestakin syystä. Mikäli on olemassa tuollainen pyörre, eli varoista tulee enemmän kassavirtaa, kuin menosta menee ulos, on taloudellisesti vapaa.

En väitä, ettei sillä olisi mitään väliä, että palkka lakkaa tulemasta. Tällöinhän systeemiin ei tule uutta rahaa, mutta ei olla kuitenkaan henkilökohtaisessa konkurssissa seuraavana maanantaina. 

Näitä työstä riippumattomia tuloja kannattaa ryhtyä hankkimaan.

Toiseksi paras juttu mitä voi tehdä, on ryhtyä säästämään. Vaikka sanonkin usein, että säästäminen on hanurista, hieman kuitenkin pitää säästää. 2–6 kuukauden omia menoja vastaava summa siirretään jonnekin sivuun ja jemmaan. Jos pahin tapahtuu, (eli palkka lakkaa tulemasta, eikä tuo pyörä vielä ole tuottamassa kuukausittaista menoerää) on hieman peliaikaa miettiä mitä tehdään seuraavaksi. Etsitään uusi työpaikka, muutetaan jonnekin, aloitetaan oma liiketoiminta ja niin edelleen. Joka tapauksessa mietitään kaikessa rauhassa, miten tästä edetään.

”Viisi askelta taloudelliseen vapautumiseen” -niminen harjoitus löytyy sivulta www.varapuu.fi/5askelta

Lue lisää:

Varapuun ilmainen opas: 5 yleisintä virhettä rahan kanssa

Vaurastumisen psykologia osa 1:  Miten tuloksia saavutetaan? 

Vaurastumisen psykologia osa 2: Syyn ja seurauksen laki

Vaurastumisen psykologia osa 5: Vaurastumisen kaava 

Vaurastumisen psykologia osa 6: Miten olemme tottuneet käyttämään rahaa?

Vaurastumisen psykologia osa 7: Kassavirtakaavio 

Robert Kiyosaki on luonut mallin, jota kutsutaan ”Kassavirtakaavioksi”. Tuota kaaviota voisi nimittää henkilökohtaiseksi tulokseksi ja taseeksi. Tämän kaavion avulla pystymme helposti havainnollistamaan ja havainnoimaan sitä, mitä meidän omassa taloudessamme tapahtuu sekä mitkä valinnat vaurastuttavat ja mitkä valinnat köyhdyttävät meitä.

Kaavion yläosassa ovat TULOT ja MENOT, eli tulos. Alaosassa ovat sitten tase, eli VASTUUT ja VARAT. 

Taseosuus on hieman hankalampi mieltää. Tätä voisi myös nimittää yhteiseltä nimeltään omaisuudeksi tai varallisuudeksi. Usein ei huomata, että näiden varojen ja vastuiden välillä on väliseinä, jolla omaisuus jaetaan. Tämä malli ei siis ole se malli, jolla yritysten kirjanpito toimii. Tämä on toki johdettu tuosta ajatuksesta, mutta malli toimii hieman eri tavalla. Malli ei ole myöskään verottajan hyväksymä malli, mutta havainnollistaa erinomaisesti, miten oma talous pyörii.

Käsitellään tasetta eli VASTUITA ja VAROJA.

Kumpaan laittaisit oman asuntosi, jossa asut? Onko se vastuuta vai varoja? Usein omistusasunto laitetaan varojen joukkoon, mutta varsinaisesti se kuuluu vastuiden puolelle.

Jako toimii periaatteella, että vastuista aiheutuu meille kuluja ja varoista aiheutuu tuloja. Omasta asunnosta aiheutuu meille kuluja: sähkölasku, vastike, remonttikulut, vuokra tai lainan lyhennys tai ainakin korko. Lisäksi jostain kumman syystä, jota en vieläkään tiedä, keittiöön tarvitaan joka kevät uudet verhot. Tällöin siis oma asunto on VASTUUT-puolella.

Ja kyllä, asunnon hinta voi nousta, jos se on hyvällä paikalla. Tarkoitan sellaista paikkaa, josta ihmiset haluavat hankkia asuntoja. Asunnon arvoa voidaankin käyttää vakuutena sellaisille asioille, jotka ovat VAROJA – siis tuovat tuloja.

Oma asunto muuttuu varoiksi oikeastaan vasta silloin, kun se myydään korkeampaan hintaan, kuin se on hankittu. Tällöin tosin ongelmaksi muodostuu se, että jossain täytyy kuitenkin asua. Eli oma asunto on aina vastuu. Samalla tavalla esimerkiksi oma kesämökki, autot, veneet ja moottoripyörät ovat VASTUITA. Mikäli asioista aiheutuu kuluja, ne ovat VASTUITA.

VARAT ovat sellaisia asioita, jotka aiheuttavat meille tuloja eli kassavirtaa tai arvonnousua.

Arvonnousu ja kassavirta eroavat toisistaan. Valaisen tätä asiaa esimerkillä.

Voimme ansaita lehmien avulla kahdella tavalla. Hankitaan vasikka ja kasvatetaan se. Jossain vaiheessa voimme ryhtyä lypsämään tuosta lehmästä maitoa. Myydään maito, jolloin saadaan kassavirtaa. Mikäli tavoitteena on arvonnousu, kasvatetaan lehmä mahdollisimman isoksi ja myydään lopuksi pihvilihaksi. Arvonnousun ongelma on, että kun lehmä teurastetaan, se voidaan tehdä vain kerran.

Esimerkiksi sijoitusasunnossa on molempia edellä mainittuja tuottolajeja. Mikäli asunto on oikealta paikalta ostettu, sen hinta todennäköisesti nousee. Kun asunto laitetaan vuokralle, syntyy tuosta vuokratulosta meille kuukausittaista kassavirtaa.

Pörssiosakkeiden kohdalla tämä menee niin, että osakkeiden arvon muuttuessa syntyy arvonnousua ja kun osakkeista maksetaan vuosittain osinkoa, on se kassavirtaa.

VAROJA ovat siis rahastosäästöt sekä arvopaperimarkkinoilla ja raaka-aineissa olevat sijoitukset. Esimerkkejä ovat arvometallit, taide-esineet ja sijoitusasunnot eli kaikki sellainen, johon on sijoitettu arvon nousun ja/tai kassavirran saavuttamiseksi. Myös liiketoiminnat voidaan ajatella varojen puolelle.

Lue lisää:

Varapuun ilmainen opas: 5 askelta taloudelliseen vapauteen 

Vaurastumisen psykologia osa 1:  Miten tuloksia saavutetaan? 

Vaurastumisen psykologia osa 2: Syyn ja seurauksen laki

Vaurastumisen psykologia osa 3: Tietoinen mieli ja alitajunta

Vaurastumisen psykologia osa 4: Kolme tapaa, joilla meidät on ohjelmoitu 

Vaurastumisen psykologia osa 5: Vaurastumisen kaava 

Vaurastumisen psykologia osa 6: Miten olemme tottuneet käyttämään rahaa?