Vaurastumisen psykologia osa 12: Menojen karsiminen ja 80/20 -sääntö
Monissa alan oppaissa käsitellään vain menojen karsimista. Kuten blogissa olen todennut, säästämistä tarjotaan vaurastumisen vaihtoehdoksi joka paikassa. Säästä oikein kovasti joka paikassa, niin jonain päivänä sitä sitten on.
Tarjoan tässä nyt erinomaisen työkalun, jolla omia menoja ja tuloja voi käydä läpi. Mielestäni kituuttaminen ja kitsastelu ei sovi tähän juttuun. Matkan täytyy pysyä mielenkiintoisena, ei porkkanadieettinä.
Työkalu on 80/20 -sääntö. Tämä tunnetaan myös säännön löytäjän, italialaisen taloustieteilijän Vilfredo Pareton mukaan, Pareto-periaatteena. Tämän säännön mukaan 80 prosenttia tuloksista tulee 20 prosentin vaivannäöllä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että monella alalla 20 % asiakkaista tekee 80 % kaupoista. Vastaavasti 80 % ongelmista syntyy 20 %:sta asiakkaita.
Tämä Pareton-periaate, eli 80/20 -sääntö, liittyy vaurastumiseen siten, että 80 % nautinnoistamme on hyvin suurella todennäköisyydellä kiinni 20 prosentista rahan käytöstämme.
Oletko joskus katsonut telkkarista elokuvan ja syönyt siinä samalla litran jäätelöä? Eikö olekin niin, että ne ensimmäiset kaksi desiä maistuivat parhaimmalta? Mikäli katsot vaikkapa viisi leffaa viikossa ja syöt joka kerta litran jäätelöä, tulee jäätelöä syötyä aika paljon. Sen sijaan, että karsisimme oman elämämme laadusta, jatketaan samalla tavalla. Katsotaan joka ilta elokuva ja syödäänkin vain se pari desiä jäätelöä. Ne kaksi desiä, jotka maistuivat parhaalta. Jätettäisiin se kahdeksan desiä syömättä. Toki tuosta nautinnon kolmiosta jää pieni kolmio täyttymättä – rasvakooma ja sokerihumala – mutta silti joka ilta olisi edelleen leffa ja jäätelöä -vieläpä se kaikkein paras osa jäätelöstä.
Olen salaa innostunut noista bensalla käyvistä vehkeistä, joten tilasin viittä eri autolehteä. Kun tarkemmin rupesin niitä katsomaan ja vertailemaan, huomasin, että sama paparazzi oli istunut pensaassa ja saanut uudesta perhefarmarista kuvan. Kaikissa lehdissä oli ihan sama kuva. Rupesin miettimään, onkohan kaikkien näiden lehtien tilaamisessa järkeä. Totesin, että valitsen näistä viidestä lehdestä yhden, jonka tilaamista jatkan ja muut peruutan. Saattaa olla, että menetän jonkin sinappi ja kamera -testin, mutta saan kuitenkin yhden lehden hinnalla 80 % tiedosta.
80/20 -periaate toimii myös vaatteissa. Onko sinulla useammat farkut? Jopa kymmenet? Näistä kymmenestä farkusta yhdet ovat lempifarkut, jotka ovat aina jalassa. Toiset ovat silloin jalassa, kun ne lempifarkut ovat pesussa. Loput kahdeksan vain ovat.
Tässä pätee jälleen ajatus, että säästäminen on hanurista. Miksi säästää lukioaikaisia farkkuja, joihin melkein kymmenen kiloa sitten mahtui. Jostain syystä näitä kuitenkin säästetään ja jemmataan. Itse teen siten, että puolivuosittain nostan vaatekaapista tavarat sängylle. Ne vaatteet, joita en ole käyttänyt vuoteen, laitan säkkiin ja vien UFF:n laatikkoon ja loput laitan takaisin kaappiin. Ihmettelet ehkä tätä aihetta.
Et varmaan halunnut lukea komeron siivoamisesta. Se, mitä tämä aiheuttaa, on tärkeä huomata. Aikaisemmin on tullut katseltua joskus uusia vaatteita siten, että ”Tuossapa olisi ihan kiva villapaita, jota saattaisi ehkä joskus pitää jossain.” Ostin satasella villapaidan ja pistin sen vaatekaappiin hyllylle. Sitten sitä ”joskus ja jossain” -tilaisuutta ei koskaan tullutkaan. Kolmen vuoden päästä, kun tuon villapaidan ottaa kaapista, toteaa, että onpa jännän oranssi ja hintalaputkin ovat vielä paikallaan. Viikkaat villapaidan säkkiin ja vien UFF:n laatikkoon.
Tämä ei ole kovin järkevä tapa käyttää 100-150 €.
Tämä aiheuttaa sellaisen ajatuksen, että kun seuraavan kerran menen vaatekauppaan, jätän aika monta sellaista ”ehkä joskus jossain” -juttua ostamatta. Mikäli rahalla ei ole niin väliä, kannattaa silti miettiä laittaako sen siihen villapaitaan, vain johonkin muuhun tarkoitukseen. Sellaiseen asiaan, jossa sillä on oikeasti merkitystä. Nyt tuo oranssi villapaita meni 80 prosentin rahalaatikkoon, mutta 20 prosentin nautintolaatikkoon. Paljon meni rahaa, mutta nautintoa ei saatu juuri lainkaan. Oli ilo varastoida villapaitaa kolme vuotta ja lahjoittaa se erinomaisessa kunnossa eteenpäin hyvään käyttöön.
Ensimmäisen kerran laitoin vaatteet kirpputorille myyntiin. Maksoin viikkovuokran pöydästä ja laiton satasen farkut kympillä myyntiin. Sitten kun joku oli nuokin farkut varastanut, ajattelin, että on helpompi lahjoittaa hyvät, mutta käyttämättömät vaatteet eteenpäin.
Mitä muuta tässä tapahtuu? Päässä vapautuu aika paljon kapasiteettiä. Ei tarvitse miettiä, missähän vaatteet tällä hetkellä ovat. Missäs ne loput farkut ovat? Tarvitsee vain tietää, missä kahdet farkut ovat. Tavarat ovat paremmin järjestyksessä, tiedät missä ne ovat ja pidät niistä paremmin huolta.
Siihen, mikä tuottaa itselleen nautintoa, kannattaa käyttää rahaa. Tällöin matkanteko pysyy mielenkiintoisena. Mikäli vaikka tykkää kahvinjuonnista, kannattaa pysähtyä nauttimaan kahvista. Ottaa vaikka kaikki strösselit ja vaahdot ja kiemurapillit, eikä kaksikymmentä kuppia huoltamokahvia pahvimukista.
Käytetään siis rahaa siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Siitä, joka ei oikeasti ole niin tärkeää, pystytään säästämään aika paljon rahaa. Lisäksi voit lakata varastoimasta lämpimässä tarpeettomia tavaroita ja muuttaa sen sijaan vaikka 50 neliötä pienempään asuntoon.
Tästä muistui mieleeni erinomainen esimerkkitarina:
Hieman vanhempi pariskunta hoiti yhdessä perheen taloutta. Vaimo aukaisi perheen postia ja aina kun kyseessä oli lasku, hän siirsi sen eri pinoon. Tuon pinon sitten mies maksoi pois verkkopankissa. Tällöin he siis olivat yhdessä hoitaneet perheen talouspuolta. Kävimme heidän kanssaan vaurastumista läpi, mm. omat numerot pitää tuntea -osiota. Tällöin alkoi arpominen siitä, paljonko rahaa menee mihinkin.
Kotiin päästyään pariskunta levitti kaikki laskut olohuoneen lattialle. He rupesivat yhdessä katselemaan läpi, mitä nämä laskut oikeastaan olivat. Mielestäni kaikkein hauskin asia, joka laskupinosta löytyi, oli lehtitilaus. Lehti liittyi hevosharrastukseen, olikohan nimeltään Villivarsa. Kenelle lehti oli tilattu? No, kestotilauksena tyttärille. Tyttäret olivat iältään 21 ja 23, eivätkä enää asuneet kotona. Mitä tälle lehdelle sitten tapahtuu? Se tulee postissa ja menee suoraan lehtikeräyspinoon. Tällöin he havaitsivat, että tuo ei ole kovin hyvä tapa käyttää 79 euroa vuodessa.
Mikäli ajattelet, ettei sinulle ole koskaan käynyt tällä tavalla, voin kertoa esimerkin omasta elämästäni. Isälleni oli soittanut noheva puhelinmyyjä. Muutamien päivien jälkeen isäni tuli näyttämään mokkulatikkua. Hän ihmetteli postissa saapunutta laitetta. Totesin hänelle, että olet näköjään tilannut mobiililaajakaistan. Tähän isäni vastasi, että mihin hän tämän nyt sitten laittaa. ”Näyttäisi olevan tuollainen USB-liitäntään sopiva. Tuohon pöytäkoneeseen sitä ei tarvita, koska sinulla on siinä langallinen netti”, sanoin. ”Ne kyllä siinä puhelussa sanoivat, että tämän saa puhelimeenkin. Minulle laitettiin puhelimeen dataliittymä ja tällainen tuli sitten kaupan päälle.”
Pyysin nähdä tilauspapereita. Hänelle oli myyty nopea 4G-liittymä. Isäni puhelinmalli oli tuolloin Nokia 5130, jossa ei ollut värinäyttöä. Tällä puhelimella ei päässyt nettiin. Kuukausiveloitus tästä kaupasta oli kuitenkin 29,90€. Taisi vielä olla määräaikainen kahden vuoden sopimus. Jouduimme siinä sitten soittamaan ja antamaan palautetta puhelinmyynnin toiminnasta.
Tällaisia meille tapahtuu arjessa. Tuolla 29,90 eurolla kuukaudessa voisi tehdä jotain muutakin. Tästä syystä omat numerot on tiedettävä: oman talouden ja perheen yhteisen talouden numerot.
Omaa kulutustaan kannattaa käydä läpi 80/20 -säännön kanssa. Käytä rahaa niihin asioihin, jotka tuottavat nautintoa.
Tarkastele loppua 80 % rahankäytöstäsi. Mikäli se on se Villivarsa, joka jaetaan suoraan roskikseen tai jokin muu vastaava, kannattaa näistä turhista raharei’istä päästä eroon.
Lue lisää:
Vaurastumisen psykologia osa 5: Vaurastumisen kaava
Vaurastumisen psykologia osa 6: Miten olemme tottuneet käyttämään rahaa?
Vaurastumisen psykologia osa 8: Kolme ryhmää varallisuuden mukaan
Vaurastumisen psykologia osa 10: Miten ylijäämäinen talous saadaan aikaan?
Vaurastumisen psykologia osa 11: Säästäminen on hanurista